Leenan, pasin ja
Irenan tarina
Tarinamme alkaa kaipauksesta
Irena-retriitit syntyivät hiljalleen. Syvästä, vuosien mittaan kirkastuneesta toiveesta. Olimme kohdanneet yhä uudelleen saman maiseman: uupumusta, kiirettä ja levottomuutta. Niin monella oli ikävä pysähtymistä, mutta niin harvalla tilaa sille.
Meille kirkastui, että pysähtymisen mahdollisuus ei synny vain puheesta hyvinvoinnista, vaan siitä, että joku luo tilan. Tilan, johon voi palata uudelleen ja uudelleen. Tilan, joka ei tarjoa aina uutta, vaan joka rohkaisee syventymään tuttuun, siihen, mikä jo on.
Maailma tarjoaa yltäkylläisesti vaihtoehtoja, mutta oma sisäinen tie löytyy usein vasta, kun uskaltaa viipyä, sitoutua ja kuunnella myös silloin, kun on epämukavaa. Emme usko nopeisiin helpotuksiin, vaan pitkäkestoiseen kuunteluun, jossa ihminen saa kohdata koko ihmisyytensä kirjon lempeästi ja rehellisesti.
Irena on kasvanut halusta tehdä tästä mahdollisimman konkreettista: hiljaisuutta, jossa voi olla rauhassa. Kehollisia harjoituksia, jotka maadoittavat. Läsnäoloa, joka ei pakota mihinkään, mutta kutsuu näkemään enemmän. Ei uutta roolia, vaan syvempi yhteys omaan olemiseen.
Näemme, että tämä on henkistä kasvua: ei erillisyyttä tai ylevyyttä, vaan yhteyden muistamista luontoon, toisiin ja itseensä. Sieltä nousee myös rohkeus toimia arjessa, valinnoissa, elämässä.
Millaista retriitillä on?
Retriitille on helppo tulla. Tunnelma on heti alusta asti rauhallinen ja lämmin. Ei tarvitse suorittaa tai tietää mitä tehdä. Moni kertoo, että jo ensimmäisten tuntien aikana kiire hellittää ja olo kevenee.
Päivien rytmi on selkeä ja levollinen. Teemme ohjattuja harjoituksia, kuten kundaliinijoogaa, meditaatiota, kehollista kuuntelua ja yksinkertaisia, mutta vaikuttavia itsetuntemusharjoituksia. Välissä on taukoja ja aikaa olla omassa rauhassa. Ryhmät ovat pieniä, mikä tekee ilmapiiristä rennon ja luottamuksellisen.
Kaikki etenee omassa tahdissa. Usein osallistujat kertovat, että olo on tyyni, ei jäykkä eikä “liian henkinen”. Saa olla oma itsensä.
Moni osallistuja yllättyy siitä, miten paljon saa irti yksinkertaisista asioista. Tavoitteena ei ole hienot fiilikset, vaan se, että voi pysähtyä ja kuunnella, mitä itsessä tapahtuu.
Retriitiltä lähdetään usein rauhallisempana kuin tultiin. Moni kuvaa selkeyttä, parempaa yhteyttä itseensä ja tunnetta siitä, että arkeen voi palata mieli kevyempänä. Joillekin kokemus on voimakas, toisille hiljainen ja lempeä. Kumpikin on ihan yhtä oikein.
Keitä olemme?
Leena ja Pasi ovat rauhallisia ja hyväksyviä ohjaajia, jotka pyrkivät elämään arvonsa todeksi: vaalimaan tasapainoa, kunnioittamaan luontoa ja muistamaan, että elämä ei ole suoritus. He uskovat siihen, että joskus asiat selkiytyvät parhaiten, kun ei kiirehdi ratkaisemaan vaan pysähtyy kuuntelemaan.
Myös jumissa oleminen kuuluu elämään, eikä se tarkoita, että olisi väärässä paikassa. Hiljaisuus ja yksinkertaisuus voivat tuoda esiin sellaista, mitä kiireessä ei huomaa.
Leenaa ja Pasia yhdistää käytännöllinen ote, utelias mieli ja hyväksyvä suhtautuminen elämän tarjoamiin haasteisiin. Heidän ohjauksensa ei nojaa valmiisiin vastauksiin, vaan tarjoaa tilan, jossa voi ihmetellä vapaasti. Vaikka aiheet ovat syviä, mukana kulkee aina myös keveys ja ilo.
He toivovat, että osallistujalle jää tunne luottamuksesta omaan itseensä, toisiin ja elämään. Retriitin jälkeen olo on usein selkeämpi ja levollisempi.
Kenelle Irena-retriitit sopivat?
Ne sopivat sinulle, joka kaipaat selkeyttä, haluat rauhoittua arjen keskeltä ja katsoa asioita vähän syvemmältä, löytääksesi jotain kestävällä tavalla merkityksellistä.
- Ehkä olet uuden elämäntilanteen edessä.
- Tuttu arki ei enää tunnu omalta, mutta uusi suunta ei ole vielä näkyvissä.
- Ajatukset kiertävät kehää ja kaipaat enemmän tilaa itsellesi
Retriitillä ei tarvitse selittää itseään tai tietää, mitä on etsimässä. Riittää, että saavut.
Lämpimästi tervetuloa yksinkertaisuuden äärelle Irena-retriitille!
